Kirjailija luuli kirjoittavansa tulevaisuudesta, mutta kirjoittikin menneisyydestä. Hänen romaanissaan juna ajaa silloin tällöin vuoteen 2046. Jokaisella matkustajalla oli sama aikomus: elää kadotetut muistonsa uudestaan. Sanottiin, että vuonna 2046 mikään ei ollut muuttunut. Kukaan ei tarkkaan tiennyt, oliko se totta, koska matkustajat eivät koskaan palanneet - paitsi yksi. Hän oli siellä mutta halusi lähteä pois.